Koronakriisin ensimmäinen aalto teki yrityksissä pahaa jälkeä, mutta syksystä voi tulla vielä synkempi.
Kevät koetteli etenkin pk-yrityksiä, mutta seuraavana vuorossa ovat vientiyritykset. Kaikissa tärkeimmissä vientimaissa talous sukeltaa.
Suomen tavaraviennin arvo laski tammi-kesäkuussa yli 17 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Lisäksi kaksi kolmesta teknologiateollisuuden yrityksistä arvioi, että hiljaisin aika on vasta tulossa tai parhaillaan meneillään.
Vientiyritykset tietävät, mitä heikentyneet näkymät tarkoittavat. Epävarmuus on myös kasvattanut riskitietoisuutta. Tämä selvisi Yritysten luottoriskit 2020 -kyselystä, jonka toteutimme keväällä. Vastaajina olivat keskisuurten yritysten omistajat ja suuryritysten talousjohtajat.
Yksi riskeistä on asiakkaiden luottokelpoisuus. Se heikkenee välittömästi, jos maksut alkavat viivästyä ja syntyy maksuhäiriöitä. Lähes kaikki vastaajat ilmoittivat, että uusien asiakkaiden luottokelpoisuus tarkastetaan osana yrityksen luotonhallintaprosessia.
Yksinkertaistettuna: Jos asiakkaan luottokelpoisuus on hyvä, sille voidaan myydä luotolla. Riski myyntisaatavien muuttumisesta luottotappioiksi on pieni.
Mutta onko nykyisten asiakkaiden luottokelpoisuuden valvonta kunnossa? Maailmanlaajuisessa talouskriisissä muutokset voivat tapahtua nopeasti, eikä aikaisempi maksutapa ole tae tulevaisuudesta. Yli 80 prosenttia luottotappioista syntyy, kun tuttu asiakas pettää. Keskittyminen uusien asiakkaiden luottokelpoisuuden arviointiin ei riitä.
Viime vuoden kesällä julkaistun vientikaupan rahoitusbarometrin mukaan mikroyrityksistä joka kolmas on kärsinyt luottotappioita. Suuryrityksistä peräti 70 prosenttia on kokenut saman kohtalon.
Riskienhallinnassa tärkeintä on varmistaa, että oman yrityksen kassa kestää ja että talouspuskurit ovat kunnossa. Myyntisaatavien kotiuttaminen ja suojautuminen luottotappioilta esimerkiksi luottovakuutuksen avulla ovat isossa arvossa.
Jokainen luottotappio on turha, mutta näinä aikoina se korostuu. Varsinkin, kun suojautumisen mekanismit ovat olemassa.
Juhani Laitala
Kirjoittaja on Atradius Suomen maajohtaja