Maksuviivästykset rasittavat suomalaisia yrityksiä

Suomalaisessa yrityskaupassa luotto on keskeisessä roolissa: noin kaksi kolmasosaa B2B-myynnistä tehdään luotolla, mikä on enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä lisää joustavuutta myyntiin, mutta samalla siirtää rahoitusriskiä toimittajille, erityisesti maksujen viivästyessä. 

Atradius Payment Practices Barometer Nordics 2026 -tutkimuksen mukaan hieman yli kolme neljästä suomalaisyrityksestä kokee maksuviivästyksiä. Viivästykset ovat paperilla pienempiä kuin monilla muilla markkinoilla, mutta niiden taustat ovat usein vakavampia. Siinä missä Tanskassa viivästykset johtuvat usein prosesseista, Suomessa syynä ovat useammin asiakkaiden todelliset maksuvaikeudet. 

56 prosenttia mainitsee asiakkaiden kassavirtaongelmat viivästysten pääasiallisena syynä. Sisäiset hyväksyntäprosessit ja pankkisuhteet ovat vähemmän merkityksellisiä, kun taas riidat ja laatuongelmat vaikuttavat joissakin tapauksissa.  

Toisaalta maksukuri on suhteellisen hyvä: 83 prosenttia erääntyneistä laskuista maksetaan 30 päivän kuluessa, ja vain pieni osa viivästyy merkittävästi. 

Luotto ei ole ilmaista likviditeettiä  

Luoton laajalla käytöllä on kääntöpuoli. Kun asiakkaat käyttävät toimittajia rahoituslähteenä, se vaikuttaa nopeasti päivittäiseen toimintaan.  

Suomalaisyrityksissä paine näkyy ennen kaikkea käteisen vähenemisenä. 41 % kertoo likviditeettipuskurin pienentyneen, ja 23 %:lla on haasteita kassavirran ennustamisessa. 

Suurin huoli ei kuitenkaan liity rahoituskustannuksiin, kuten Tanskassa. Ongelma on perustavampi: arjen liiketoimintaan on yksinkertaisesti vähemmän rahaa, kun maksut viivästyvät. 

Tämä liittyy siihen, miten luottoa käytetään Suomessa. Toimittajat rahoittavat asiakkaitaan suuremmassa määrin suoraan. Tämä altistaa ne suuremmille riskeille, kun taloustilanne kiristyy.  

Tiukka hallinta laajojen turvaverkkojen sijaan  

Suomalaiset yritykset vastaavat tilanteeseen suhteellisen perinteisillä keinoilla. Painopiste on aktiivisessa luotonhallinnassa ja luottovakuutusten käytössä sen sijaan, että rakennettaisiin suuria sisäisiä varantoja.  

Tämä on järkevää markkinoilla, joilla luotto on olennainen osa liiketoimintaa. Luoton myöntämisestä luopuminen on harvoin vaihtoehto, jos halutaan säilyttää asiakkaat. Sen sijaan on kyse asiakkaiden oikeasta valinnasta ja tarkasta seurannasta. 

Seurauksena on toimintamalli, jossa luottopolitiikka ja myynti ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Ne eivät ole enää kaksi erillistä toiminta-aluetta.  

Huoli Suomen taloudesta  

Kun suomalaiset yritykset katsovat tulevaisuuteen, huolet liittyvät selvästi kotimaiseen talouteen.  

80 % yrityksistä pitää talouden hidastumista suurimpana maksuriskinä ensi vuonna. Lisäksi 53 % nostaa esiin kustannusten nousun, ja toimialakohtaiset haasteet korostuvat Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. 

Tämä erottaa Suomen Ruotsista ja Tanskasta, joissa riskit ovat laajempia ja liittyvät enemmän ulkoisiin tekijöihin. 

Myös konkurssiennusteet poikkeavat muista. Lähes puolet suomalaisista yrityksistä odottaa konkurssien määrän kasvavan tulevana vuonna, mikä on huomattavasti enemmän kuin muualla Pohjoismaissa.  

Luotto on osa liiketoimintaa – ei vain myynnin väline 

Suomalaiselle talousjohtajalle johtopäätös on selvä: luotto ei ole pelkkä myynnin työkalu, vaan suora jatke taseelle. 

Kun kaksi kolmasosaa myynnistä tapahtuu luotolla, maksukäyttäytymisestä tulee nopeasti liiketoimintariski. Ei teoreettisesti, vaan käytännön päätöksissä: kenelle myydään luotolla, kuinka paljon ja millä ehdoilla. 

Ero näkyy selvästi. Yritykset, jotka hoitavat luotonhallintaa systemaattisesti, pärjäävät paremmin talouden kiristyessä. Ei välttämättä siksi, että asiakkaat maksaisivat nopeammin, vaan siksi, että yllätyksiä tulee vähemmän. 

Markkinoilla, joilla maksuviivästykset johtuvat yhä useammin asiakkaiden todellisista talousvaikeuksista, juuri ennakoitavuus ratkaisee.