Kiina–Intia–Venäjä: Nouseva liittouma vai epärealistinen visio?

Shanghain yhteistyöjärjestö esitteli viime kuussa vaihtoehtoisen poliittisen ja taloudellisen vision. Vaikka Kiinan, Venäjän ja Intian johtajien yhtenäinen esiintyminen oli vaikuttava, taustalla olevat haasteet voivat hidastaa etenemistä erityisesti kaupan ja rahoituksen saralla. 

Shanghai Cooperation Organisationin (SCO) viimeisin huippukokous, joka järjestettiin viime kuussa Kiinan Tianjinissa, on arvioitu järjestön tähän asti onnistuneimmaksi. Tapahtumaan osallistui yli 20 ei-länsimaista johtajaa, mukaan lukien Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Intian pääministeri Narendra Modi. Kokouksen pääpuheessaan Kiinan presidentti Xi Jinping korosti "aidon monenvälisyyden" merkitystä – viesti, joka tulkittiin selkeäksi kannanotoksi Yhdysvaltojen nykyistä kauppapolitiikkaa vastaan. 

Tämä yhtenäisyyden osoitus oli jyrkässä ristiriidassa viimeisen puolen vuoden tapahtumien kanssa Washingtonissa, jossa on uhkailtu ja otettu käyttöön tuontitulleja sekä pitkäaikaisille liittolaisille että perinteisille vihollisille. Ei ole varmaankaan sattumaa, että Modin hymyilevä tapaaminen Putinin ja Xin kanssa tapahtui muutama päivä sen jälkeen, kun presidentti Trump korotti intialaisten tuontituotteiden tullit 50 prosenttiin rangaistuksena venäläisen öljyn ostamisesta.  

Hyvin suunniteltujen ja näyttävien tapahtumien lisäksi herää kysymys: mitä SCO todella sai aikaan? Vahvistaako se Kiinan ja sen kumppaneiden asemaa vakavina haastajina Yhdysvaltojen globaalille johtajuudelle, ja avaako se uusia mahdollisuuksia kaupankäynnin ja toimitusketjujen syvempään integraatioon? Vai peittävätkö hymyilevät valtiopäämiehet ja huolellisesti tuotetut televisiokuvat yhteistyön taustalla piilevät jännitteet ja ristiriitaiset intressit? Todellisuus lienee jossain näiden ääripäiden välissä. 

Yhdistäjä vai jakaja? Trumpin vaikutus liittolaisuuksiin 

Onnistuneen huippukokouksen ja huolellisesti koreografioitujen julkisten esiintymisten taustalla herää kysymys SCO:n todellisista saavutuksista. Jos tehokkaat liittoutumat rakentuvat yhteisen vastavoiman ympärille, presidentti Trump toimii monille osallistujamaille luontevana symbolina Yhdysvaltojen yksinvaltaista globaalia roolia vastaan. 

”Presidentti Trumpin Intialle ja Kiinalle asettamat tullit sekä kauppapolitiikan yleinen arvaamattomuus luovat epävarmuutta”, toteaa Atradiuksen ekonomisti Bert Burger. ”Vastauksena tähän Kiina, Intia ja Venäjä käyttivät SCO:ta osoittaakseen sitoutumisensa taloudelliseen integraatioon, kaupan monipuolistamiseen ja yhteistyöhön. Tämä oli osoitus vakaudesta, joka oli vastakohta Yhdysvaltojen epävakaudelle."  

Kiina tulkitsee presidentti Trumpin arvaamattoman tullipolitiikan tilaisuutena vahvistaa omia kansainvälisiä suhteitaan ja houkutella uusia liittolaisia. Intia puolestaan on joutunut kärsimään Yhdysvaltojen uusimmista rangaistustulleista. Heinäkuussa Delhissä vallitsi toiveikkuus: Intian uskottiin hyötyvän merkittävästi Yhdysvaltojen korkeista tuontitulleista kiinalaisille tuotteille, erityisesti tekstiilisektorilla. Tämä optimismi kuitenkin haihtui elokuussa, kun Washington ilmoitti uusista rajoituksista myös intialaisille tuotteille, mikä vesitti toiveet kaupallisesta etumatkasta. 

"Monikansallisten yritysten houkuttelu siirtämään tuotantoaan Kiinasta Intiaan on nyt selvästi vaikeampaa," toteaa Bart Poublon, Risk Services Asia & Oceania -yksikön johtaja. "Mikäli Intia joutuu kohtaamaan korkeampia tullimaksuja kuin Kiinan muut kilpailijat, kuten Vietnam tai Bangladesh, sen asema vaihtoehtoisena tuotantokeskuksena heikkenee merkittävästi. Vaikka tullit poistuisivatkin, Intian kyky tarjota vakautta geopoliittisesti epävakaassa ympäristössä on saanut kolauksen, mikä vähentää sen houkuttelevuutta pitkän aikavälin investointikohteena." 

Intian näkyvä osallistuminen SCO:n huippukokoukseen voidaan tulkita osittain reaktioksi Washingtonin viimeaikaisiin toimiin. Venäjällä, joka on länsimaisten pakotteiden kohteena ja ohjaa suurimman osan energiaviennistään Kiinaan ja Intiaan, on selkeät motiivit syventää suhteitaan ei-länsimaiseen maailmaan. Pakistan puolestaan nojaa vahvasti Kiinaan erityisesti sotilasvarustelun osalta, mikä vahvistaa sen asemaa osana alueellista yhteistyöverkostoa. 

Vahva symboliikka, vaatimattomat tulokset  

Yksi SCO-huippukokouksen keskeisimmistä tuloksista oli ehkä selkeästi muotoutunut yhteinen kriittinen asenne Yhdysvaltojen globaalia roolia kohtaan – ja tämä tavoite näyttäisi toteutuneen. Samalla saavutettiin myös konkreettisempia edistysaskeleita, erityisesti Kiinan ja Intian välisten suhteiden osalta, mikä viittaa pyrkimykseen syventää alueellista yhteistyötä huolimatta aiemmista jännitteistä. 

”Monien vuosien jännitteiden jälkeen maat ovat äskettäin sopineet suorien lentoyhteyksien uudelleen aloittamisesta, uusien reittien avaamisesta ja yhteisen asiantuntijaryhmän perustamisesta, jonka tehtävänä on ratkaista maiden pitkäaikaiset rajakiistat”, kertoo Atradiuksen asiantuntija Christian Bürger. "Ne ovat myös sitoutuneet helpottamaan viisumimenettelyjä ja edistämään kulttuurista ja taloudellista vaihtoa. Symbolisena eleenä johtajat tapasivat henkilökohtaisesti ja vahvistivat, että Intiaa ja Kiinaa tulisi pitää kehityskumppaneina pikemminkin kuin geopoliittisina kilpailijoina." 

Taloudellisesti uusi yhteistyö voi avata uusia kauppamahdollisuuksia ja yhteisiä infrastruktuurihankkeita. Myös yhteistyö teknologian ja ilmastonmuutoksen alalla voi vahvistua. Intia on jo nyt riippuvainen Kiinasta tärkeiden tuotantopanosten osalta – esimerkiksi intialaiset lääkeyritykset ovat riippuvaisia Kiinasta noin 70 %:n osalta esikemikaaleistaan – ja toimitusketjut voidaan virtaviivaistaa. Lisäksi Intia voi hyötyä  kiinalaisista investoinneista ja osaamisesta kehittäessään omaa edistyksellistä tuotantokapasiteettiaan. 

”Kiina näkee Intian ainoana suurempana markkinana kiinalaisille kulutustavaroille, joka voi tällä hetkellä kasvaa”, Bert Burger sanoo. ”Intia tarvitsee Kiinasta saatavia tärkeitä mineraaleja, tehdaskoneita ja työvoimaa, kun taas Kiina on kiinnostunut Intian valtavasta kuluttajamarkkinasta, etenkin kun otetaan huomioon uudet kaupan esteet lännen kanssa. Kiinalla on myös etuoikeus nähdä Intia ainoana merkittävänä markkinana, jolla sen omat edistyneet kulutustavarat voivat kasvaa”, sanoo Bert Burger. 

Pitkään kytenyt vastakkainasettelu jatkuu 

Tästä huolimatta huippukokouksen tulokset olivat vaatimattomat. Kiina sitoutui myöntämään 1,4 miljardia dollaria SCO-pankkikonsortiolle, ja sekä Kiina että Venäjä kannattivat SCO-kehityspankin perustamista Yhdysvaltojen vaikutusvallan ja dollarin johtavan aseman heikentämiseksi.    

Uudesta ystävällisemmästä ilmapiiristä huolimatta Intia ja Kiina ovat kuitenkin edelleen kaukana toisistaan useissa perustavissa kysymyksissä, eikä kumpikaan näistä jättiläisistä halua joutua mukaan Venäjän sotaan Ukrainassa.    

”Intian ja Kiinan välinen historiallinen rajakiista, erityisesti Ladakhin ja Arunachal Pradeshin alueilla, on kaukana ratkaisusta”, sanoo Christian Bürger. "Pekingin läheiset suhteet Islamabadiin ovat myös edelleen huolenaihe Intialle, erityisesti viimeisimmän aseellisen konfliktin Pakistanin kanssa toukokuussa jälkeen. Kiinan ja Intian välinen keskinäinen luottamus on edelleen hauras vuoden 2020 rajakiistojen ja vuosien diplomaattisten kitkojen jälkeen." 

Mailla on myös ristiriitaisia strategisia visioita, ja Delhissä suhtaudutaan edelleen epäilevästi Pekingin pyrkimyksiin asemoitua ei-länsimaisen maailman johtajaksi. Kauppatase kahden maan välillä on selvästi Kiinan eduksi, ja Intia on erittäin tarkka säilyttämään taloudellisen riippumattomuutensa. Vuonna 2023 lähes 10 % Intian teollisuuden komponenteista oli peräisin Kiinasta, kun vuonna 2017 osuus oli hieman yli 1 %. Siksi Intia haluaa monipuolistaa kauppasuhteitaan ja on vuodesta 2021 lähtien allekirjoittanut puoli tusinaa kauppasopimusta, muun muassa Ison-Britannian kanssa. 

"Intia suhtautuu selvästi varauksellisemmin voimakkaaseen antiamerikkalaiseen tai länsivastaisuuteen," toteaa Atradiuksen ekonomisti Bert Burger. "BRICS-yhteistyössä Intian rooli on ollut lähinnä passiivinen, erityisesti Kiinan ja Venäjän pyrkimyksissä rakentaa länsimaista talous- ja finanssivaltaa haastavaa kauppablokkia. Delhin etääntyminen Yhdysvalloista vaikuttaa siksi enemmän symboliselta eleeltä kuin strategiselta suunnanmuutokselta. Intia korostaa vahvasti kansallisia etujaan ja liittoutumattomuutta, mutta samalla se pyrkii välttämään alistumista minkään yksittäisen suurvallan vaikutuspiiriin." 

Epävarmuus lisää kaupan riskejä 

Kiinan ja Intian suhteet näyttävät toistaiseksi etenevän myönteisessä suunnassa, mikä heijastuu kulttuurivaihdon vilkastumisena, teknologisessa yhteistyössä sekä rajaneuvottelujen asteittaisena etenemisenä. Tämä kehitys voi luoda uusia kaupallisia mahdollisuuksia paitsi kahdenvälisesti, myös laajemmin Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) puitteissa. Kuitenkin keskeinen kysymys kuuluu, voiko tämä lähentyminen pitkällä aikavälillä ylittää maiden välisen syvään juurtuneen kilpailun ja epäluottamuksen. 

"Yritysten näkökulmasta suurin haaste on tilanteen aiheuttama epävarmuus ja lisääntyneet riskit," toteaa Bart Poublon. "On vielä epäselvää, jatkuvatko Intian ja Kiinan lähentymispyrkimykset ja synnyttävätkö ne uusia taloudellisia mahdollisuuksia, vai kaatuvatko ne strategisiin ristiriitoihin ja rajajännitteisiin. On täysin mahdollista, että Yhdysvaltojen Intialle asettamat tullit poistetaan tai niitä alennetaan merkittävästi tulevaisuudessa, mikä voisi vahvistaa Delhin asemaa alueellisessa kaupassa ja samalla lisätä sen myönteisyyttä Yhdysvaltoja kohtaan. Tällaiset muutokset voivat johtaa nopeisiin poliittisiin siirtymiin, joihin yritysten on varauduttava ennakoivasti." 

Nykyinen yhteinen rintama Kiinan, Intian ja Venäjän välillä näyttäytyy poliittisesti ja taloudellisesti harkittuna strategiana, mutta sen taustalla vaikuttavat maiden toisistaan poikkeavat motiivit – erityisesti Yhdysvaltojen koetun epävakauden valossa. Sisäiset jännitteet saattavat nousta pintaan, mikä voi haastaa solidaarisuuden kestävyyttä. Tianjinissa järjestetty SCO-huippukokous tarjosi Kiinalle merkittävän imagovoiton ja tuotti myös konkreettisia edistysaskelia. Silti jää avoimeksi, kykeneekö kokous lunastamaan ne laajemmat taloudelliset odotukset, joita sen ympärille on rakennettu.